Kirjat

Rakkautta ratin takana

Nyt on taas kirjoitettava näitä kirja-arvosteluja,
kun on niin paljon teille kerrottavaa, ettei kaikkea millään kerkiä muuten rupatella.
Muuten menee nuo viikon jutut aivan liian isoiksi.
Siispä tässä teille…

Rakkautta ratin takana on Asta Ikosen kirja,
joka kertoo sisaruksista,
jotka lähtevät reissaamaan asuntoautolla halki kesäisen Suomen.
Matkalla sattuu ja tapahtuu..
Matkasta tuleekin ikimuistoinen erään toisen samaa reittiä asuntoautolla matkaavan retkueen takia.

Rating: 4 out of 5.

Asta Ikosen Rakkautta-sarjan neljäs kirja ei petä lukijoita:
onni kohtaa lopulta, vaikka matkassa on tuttuun tapaan mutkia.

Tämä on taattua ihanaan rakkaus hömppää kesähelteen paahtamille aivoille.

Arkisto

Tuumailuja

Kesälomasta on nyt mennyt suurinpiirtein puolet ja toisaalta on ihanaa viettää lomaa ja vain olla, mutta pieni ikävä on kyllä jo hoidokeitakin.
Monesti lapset käyvät mielessä ja tuumailen mitä heille kuuluu ja onko lapset kovasti kasvanut loman aikana.

Eipäs tässä ole tullut paljoa mitään niin järkevää tehtyä, vain lomailtu sanan varsinaisessa mielessä.
No, pikkuisen on tullut luettua sekä pari leffaa on tullut katsottua sekä käsitöitä siinä sivussa tehden.
Siivousliinoja on taasen projektin päällä, kun vanhat ovat jo niiin kauhtuneita.
Näillä kun saa tiskipöydälle tehtyä mukavan yleisilmeen vain asettelemalla väreihin sopivia siivous-tiskiliinoja siististi viikattuna esille.

Täällä Tupun tuvassa on iloisia uutisia…
Minusta on tullut pienen Onni-pojan sijaisomaishoitaja.
 Tänään tämä poika tuli ensimmäisen kerran meille.
Kaikki on mennyt niin mallikkaasti Onni on tutkinut paikkoja ja on niin iloinen pikku vesseli.
Onni alkaa siis olemaan meillä yhden viikonlopun joka kuukausi.
Onni on Murun siskonpojan perheen lapsi.
Tuntuu niin hyvältä, kun saa olla osa Onni-pojan elämää, vaikka vain viikonlopun verran kuussa.

 Elämänmuutos pelottaa aina,
mutta vielä enemmän pelkään,
kuinka paljon katuisin jos en tekisi sitä.

-Tupu-

Arkisto

Keskeneräistä, mutta niin selkeää

 

Lystikkään litisevää sadepäivää teille kaikille. 
Viimme yönä satoi oikein toden teolla. Heräilin pariin otteeseen, kun sade ropisi ikkunapeltiin. 
Aamuyön tunteina, kun uni ei enään millään tullut sain luettua Sarah Morganin Talo meren rannalla-kirjan. Nyt aloitetaan uutta kirjaa… Nyt on tälläinen hömppä kausi menossa, sellaista romanttista ja herkkää.

Nyt on elämässäni näköjään sellainen vaihe, että kaikki riippuu hieman keskeneräisenä. 
Niin käsityöt, kirjat kuin elämäkin. 
Mutta selkeät päämäärät kuitenkin häämöttää utuisena tuolla taivaanrannassa.
Jännittäviä polkuja ja portaita on asteltavana ennen päämäärää.
Viikonlopun kävelyt vain selkeyttivät mietteitä ja nyt vain odotellaan mitä tuleman pitää 😊

Ilman hulluja ideoita, ei syntyisi hyviä päätöksiä.

Tommy Tabermann

-Tupu-

Arkisto

Punaherukkapilvi

Täällä viihdytään vieläkin dekkareiden parissa.
Koskahan taasen vaihtuu lukeminen kaunokirjallisuuden puolelle vai onko seuraavaksi taasen vuorossa elämänkerrat?
No, nyt kuitenkin olen lukenut Eppu Nuotion Pii Marin nimisen nuoren naisen elämästä ja sattumuksista.
Tämä on kolmas osa tätä kirja-sarjassa.
Ensimmäinen kirja meni lukien, seuraava äänikirjana ja taasen luetaan tätä kolmatta kirjaa, mutta kaksi seuraavaa olen tilannut kirjastosta taasen äänikirjoina.
En olisi millään uskonut, mutta minä olen nyt hurahtanut näihin äänikirjoihin.
Varsinkin iltaisin, kun teen seuraavan päivän ruokia on mukavaa samalla kuunnella äänikirjaa.
Ja olen huomannut, että usein iltaisin ennen nukkumaan menoa ei jaksa montaa sivua itse lukea, kun silmät jo painuu kiinni.
Niinpä minun kirja kiintiöni tulee välillä näin korvien kautta kuultuna täytetyksi 📚.
Tänään saimme hoidokeiden kanssa vieraita. Entinen hoidokkimme tuli piipahtamaan ja leikkimään kanssamme.
Oli siinä hoidokit ihmeissään, kun tuttu tyttö oli kanssamme puoli päivää.
Mutta mukavaa se oli meille hoitajillekin rupatella ja nähdä kuinka tytöt oli kasvanut oikein silmissä.

Välillä täytyy hemmotella perhettä ja hoitolapsia.
Siihen käy hyvin tämmöinen pikainen herkku, kuin punaherukkapilvi.
Toista satsia tehdessäni jätin pois tuon tomusokerin, koska mielstäni tämä oli jo sellaisenaan mukavan makeaa syötävää.
Eli makustelkaa ennen kuin lisäätte tuon tomusokerin ettei tule liian makeaa jälkkäriä.
2 1/2 dl vaahtoutuvaa vanillakastiketta
1 valkuainen
(1/2 dl tomusokeria)
2-3 dl punaherukoita
1 rkl marjamehua
Vaahdota vanillakastike kuohkeaksi tehosekoittimella tai aivan perinteistä vispilää käyttäen ja lisää joukkoon munan valkuainen, punaherukat ja marjamehu sekä tarvittaessa tomusokeri.
Siinä on pehmeän herkullinen jälkiruoka valmiina, kaada vain tarjoiluastioihin ja nauti.